Klamila

marjaleenakoskela-klamilansatamaKlamila valittiin Kymenlaakson vuoden kyläksi 2006 sekä 2016.

Jos ajaa Haminaan perjantai-iltaisinta Museotietä, mikä määrä autoja tuleekaan vastaan! Kaikki eivät voi töidenkään puolesta asua täällä, mutta heti kun vapaa alkaa, on lähdettävä.

Klamila houkuttaa

Klamila, Kouki, Malmila, Skipparinkylä, kaikki yhtä Klamilaa, vaikka virallisesti ovatkin Sydänkylän eri osia. Klamilan taajaman talousalueeseen kuuluvat ympäristöstä myös Länsikylä-Riko, Järvenkylä-Tinkanen, Häppilä ja Kattilainen. Tätä aluetta on vanhastaan kutsuttu Pohjakunnaksi. Asukkaita näillä tienoin on seitsemisensataa, kesällä pitkälti toistatuhatta.

Meri ja rauhallinen, kaunis ympäristö, pieni päiväkoti ja sopivankokoinen koulu houkuttelevat uusia asukkaita sekä keskustaan että ympäröiville alueille. Vapaita tontteja on monissa erilaisissa paikoissa. Muuan uusi asukas sanoi, että jo siksi olemme etuoikeutettuja, kun valtavat lintujen muuttoparvet lentävät kotipihalla pään yli ilman että reissaisimme satoja kilometrejä näköalapaikkoja etsimässä.

Klamilassa on tapahtunut paljon aikojen saa­tossa

Alpo Lommi on tehnyt kiitettävän työn kootes­saan kahteen Pohjakunnan kyläkirjaan alueen historian nykypäiviin saakka. Niissä kerrotaan perusteellisesti seudun kiinnostava menneisyys. Kylätupa Ronkulissa Klamilan keskustan liike­rakennuksessa on myytävänä historiaa sekä monenmoista tietoa ja hupia käsitöiden, leipomusten ja muun hunajaisen ohella, samassa rakennuksessa on myös Sale. Ylempänä Ronkulinmäellä on vanhusten­talo­ryhmän kaunis kokonaisuus ja huolto­asema-baari-posti palve­levat kylää pienen matkan päässä.

Harrastuksia riittää seudun monessa järjestössä: Vedon liikunta, Martat, maaseutuseura, 4H, partio, kansalaisopiston piirit, tietysti VPK, metsästysseurat, uudempi Olut­seura ja monet muut.

Kylätoimikunta on perustettu Klamilaan 1991, se rekisteröitiin Klamilan Seutu ry:ksi vuonna 1997. Alusta lähtien on toimittu monin tavoin yhteiseksi hyväksi ja siitä on myös saatu tunnustusta: Tuija Paalanen, kantava voima toiminnassa alusta asti, on palkittu useampaankin kertaan. On laadittu kyläsuunnitelma ja uusittu sitä tilanteen ja kyläläisten toiveiden mukaan. Joku asia aina etenee, kuten kevyen liikenteen väylä tai edistyksellinen matonpesupaikka satamassa. Museotien kiemurat kesäkelillä ihastuttavat monia turisteja ja moottoripyöräilijöitä, mutta työ­matkalaisia vuoden ympäri eivät. Suora tie Häppilän läpi on ikuisissa haaveissa. Museotie on kuitenkin Klamilan henkireikä, ja sillä rak­kaalla on monta nimeä: Kuninkaantie, vanha Viipurintie, Suuri Rantatie, ja sen mutkia me ratinpyörittäjät joudumme rullaamaan itään ja länteen, hiukan helpommin tosin kuin kuninkaat ja tsaarit aikoinaan. Autottomilla on hankalaa!

Kesätori perjantai-iltaisin on kaupanteon ohella suosittu tapaamis- ja viihtymispaikka.

Toritoiminta 1992 oli ensimmäisiä kylätoimikunnan aikaansaannoksia, samoin silakkamarkkinat syyskuun viimeisenä sunnuntaina on jokavuotinen tapaus, väkimäärä yltää säästä riippuen 5000 – 6000 kävijään. Markkinoiden tarpeeseen tehtiin hankkeena tilava paikoitusalue. Luistavan liikenteenohjauksen ja talkootyön ansiosta päivä autojonoineen sujuu mallikkaasti, myyntipaikat täyttyvät myyjistä ja ostajia saapuu hakemaan kaloja ja monenlaista muuta pitkistäkin matkoista. Pienimuotoisemmat juhannusmarkkinat järjestettiin viimeistä kertaa 2015.

Pariskunta oli tulossa viikonlopuksi Museotietä sukulaisiin Klamilaan. Helsingistä ehdittiin paikka­kunnalle parissa tunnissa, ennen neljää oli lähdetty. Perillä vieraat kyselivät ihmeissään isäntäväeltä, miksi Klamilan keskustassa muutaman kymmenen ihmisen jono oli seisomassa pitkän tyhjän pöydän edessä keskellä autiota torialuetta. Näyttivät jonottavan tyhjää!

Talossa kyllä tiedettiin vastaus: se oli Klamilan leipäjono, siinä jonotettiin Ripatin leipomuksia hyvissä ajoin ennen torin alkua, ettei vain jäätäisi ilman laatutuotteita.

Ensimmäiset Sepramarkkinat sotien jälkeen Suomessa pidettiin Klamilan kalasatamassa vuonna 2002.
Virolahden kotiseutuviikko juontaa juurensa Klamilassa aikoinaan pidetyistä Pohjakunnan kisoista, joissa oli hapanvelliä tarjolla. Kisat ovat muuttuneet Hapanvellijuhlaksi, merenrantajuhlaksi Ahteineen kaikkineen, jollaisina ne vuorovuosina Klamilan sata­massa järjestettävinä ovatkin pysyneet.

marjaleenakoskela-hapanvellijuhlatKlamilan Seutu ry otti oman kyläkirkon hallintaansa remontteineen, siivouksineen ja kustannuksineen tilanteessa, jossa seurakunta säästösyistä siirsi kaiken kerhotoiminnan pois kirkosta ja jätti sen kylmilleen talveksi.

Seurakunnan kanssa neuvotellessa saatiin asia kuntoon: kerhoja on kaikenikäisille ja jumalanpalveluksia pidetään joka kuu­kausi. Kahdensadan paikan tila on erittäin sopiva vihkimiseen sekä kastetilaisuuksien pitämiseen ja onpa kirkossamme nyt myös lupa siunata vainajia. Seurakunnan tuke­mana kyläkirkkoa hoitaa oma yhdistys, Klamilan Kirkon Tuki ry, jonka aktiiviset ladyt ja herrat tekevät käytännön työt ja keräävät rahaa monin tavoin remontteihin ja hankintoihin. Työtä oman keskeisen kyläkirkon kunnossa pitämiseksi ja toiminnan jatkumiseksi arvostetaan.

Säveltäjä Uuno Klami ei tarvinne esittelyä

Kylän kuuluisuus toki tiedetään, ja hänestä tehty patsas sijaitsee kyläkirkon edessä. Klamin syntymän satavuotisjuhlien yhtenä osana vuonna 2000 kirkossa esitettiin näytelmä Klamin elämästä. Vuodesta 1991 lähtien on vietetty itsenäisyyspäivää laskemalla seppele sinivalkoisine nauhoineen kyläkirkon portaikon vieressä oleville sankarivainajien muistokiville.

Klamilan Veneilijät ry./ Klamilan satama

marjaleenakoskela-veneilyaklamilassaKlamilan Veneilijät ry:n perustettiin vuonna 1990. Alussa tarkoituksena oli tyydyttää seutukunnan veneilijöiden yhteenkuuluvuutta, sekä edistää veneilytietoutta ja merellä liikkumisen taitoa. Vuosien kuluessa toiminta on laajentunut huomattavasti. Klamilan satamakin on muuttanut täysin toiminta-muotoaan. Alun perin satama rakennettiin kalasatamaksi, ja sillä nimellä se virallisesti tunnetaan vieläkin. Kalastus ja siihen liittyvä toiminta on ollut vähäistä, joten toisenlaista toimintaa on täytynyt kehitellä satama-alueelle.

Klamilan Veneilijöiden pääasiallinen toimialue on Klamilan satama.

Hiljaisesta satamasta on kehittynyt vilkas ja toimiva veneily- ja läpikulkusatama. Virolahden laajin ja monitoimisin satama palvelee myös Venäjälle ja Saimaalle suuntautuvaa liikennettä. Täällä voi suorittaa viimeiset varastojen täydennykset ennen rajan ylitystä. Satamaan johtaa 4,2 m syvä väylä, joten satamaa voi käyttää myöskin pienehköt matkustaja-alukset. Väylä on valaisematon, mutta muuten se on erittäin selvästi merkitty ja turvallinen liikkua isoillakin aluksilla.

Massiivisten aallonmurtajien sisäpuolella on 10 m leveä ramppi raskaita pyörä/telaketjuajoneuvojen kuljetusta varten. Pienempiä veneitä varten on 4,5 m leveä luiska. Kiinteätä laituria on 65 m, syv.4,2 m, ja 30 m, syv.2,5 m. Näillä laitureilla sijaitsee polttoaineasema, septitankin tyhjennys ja säiliö öljyisen nesteen varastointia varten.

Ponttonilaitureita on kolme kappaletta. 2 kpl 60 m pitkiä ja 3 m leveitä laitureita, joista toinen on vuokrattu veneilijöille ja siinä on 15 kpl isojen veneiden paikkoja, joista 8 kpl aisoin varustettuja. Klamilan Veneilijöillä on oma 63 m pitkä ja 2,5 m leveä laituri, jossa on 48 aisoin varustettua venepaikkaa. Näissä kaikissa laitureissa on syväys 4,2 m. Näiden lisäksi sataman välittömässä tuntumassa sijaitsee 45 m pitkä 10 peräpoijulla varustettu vieraslaituri (satamanumero 110), jossa tilaa n.15 veneelle. Noin puolelle on syvyyttä 2,5 m ja toiselle puolelle 2,0 m. Vieraslaiturialueella on kioski, grillikota ja sauna, joka on vuokrattu talviajoiksi avanto/kylmävesiuimareille. Sauna on sähkösauna ja varustettu inva-wc:llä ja pyykinpesukoneella. Laiturilla on yhdistetty sähkö- ja juomavesitolppa. Lähituntumassa on myös kuivakäymälät. Roskis on myös käytettävissä.

Veneilijöillä on lisäksi 16 -paikkainen, aisoin varustettu ponttonilaituri ns. Lantviikinpohjassa, syv. 1,2 m. Lähempänä kylää, jokea ajaen on vielä yksi ponttonilaituri (satamanumero 111), joka on tarkoitettu lähinnä kauppareissuja varten. Se on 1-2 -paikkainen ja syv. 1,2 m.

Itse satamasta on maitse matkaa Klamilan kylän keskustaan n.1,5 km. Kävellen tai polkupyörällä ajaen matka taittuu huomaamatta kylätietä pitkin ja kaunista maisemaa ihaillen. Kylältä löytyy monenlaisia palveluja, kuten kauppa, baari, polttoaineasema, kirkko sekä ns. kylätupa (Ronkuli), jossa myytävänä paikallisia tuotteita kuten esim. käsitöitä, leipomistuotteita, matkamuistoesineitä, paikallisia erikoisuuksia jne. Mainittakoon, että Klamilan satama on veneilijöiden keskuudessa valittu suosikkisatamaksi vuosille 2010-2012.

Klamilan satamassa toimi jatkosodan aikana torpedoveneosasto. Sen muistoksi on satamaan pystytetty 1 torpedo, 2 merimiinaa ja 3 kpl 152 mm Canet rannikkotykin täysikokoista panosta. Lisäksi alueelle on pystytetty talonpoikaispurjehduksesta muistuttava kookas majakkapatsas, sekä jäänmurtaja Voiman keulapotkuri. Laajalla satamakentällä pidetään vuosittain suuren suosion saavuttanut silakkamarkkinatapahtuma syyskuun viimeisenä sunnuntaina. Myös juhannusaaton aattona pidettiin ns. juhannusmarkkinat. (Juhannusmarkkinat ovat toistaiseksi tauolla.) Lisäksi hapanvellijuhlat pidetään Klamilan satamassa vuosittain, kuten myös vuonna 2013 aloitettu satamafestivaali Fish&Soul.

marjaleenakoskela-talvitoriKylätoimikunta aloitti avantouinnin saunoineen satamassa. Sittemmin sen otti vastuulleen Huurteiset Uimarit ry, joka vuokraa Klamilan veneilijöiden saunaa talvikausina.

Kalasatamassa on ollut siianpoikasten kassikasvatusta Sydänkylän ja Järvenkylän kalastuskuntien järjestämänä.
Markkinakävijöiden lisäksi kalannälkäiset kulkevat ahkerasti Kalasatamantietä toiveissa joko itse pyydystää tai ainakin saada muiden pyytämää kalaa. Sekä kyläläiset että kalastuskunnat pitävät ensiarvoisen tärkeänä, että kalankäsittely jatkuu satamassa sitä varten rakennetuissa tiloissa.

Klamilan urheiluseura Vedolla on sataman välittömässä läheisyydessä Hiihtomaja ja Mäkimaja, joita vuokrataan juhlia, leirejä, kursseja ym. varten.

Meri rantoineen ja saarineen on olennainen osa Klamilaa. Sanotaan, että vasta kolmannen syysmyrskyn jälkeen tulee talvi. Jään kantavuus on alkutalven huoli ja keväällä kalastaja tähystää Pärnäselle ja pohtii, josko jäät näkevät vappua. Meren tilanne ja veden korkeus on aina ajankohtainen; puheesta ei tule puutetta klamilalaisten kanssa.

(Artikkelin kuvat: Marja-Leena Koskela)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

code