Klamilan satamassa häikäisee. Jää vilisee pilkkijöitä horisonttiin asti, ja Snezana Leibinen kiertelee juttelemassa vieraille. Leibinen on yksi Rajapilkin järjestäjistä, ja toimii tapahtuman markkinoijana. Hän on silminnähden ilahtunut, että kilpailu toteutui viimein.

– Venäläisten ja suomalaisten välit on kiristyneet, kun on Krimin tilanne ja kaikkea. Viime vuonna sitten mietittiin, että miten kansojen ystävyyttä voisi parantaa. Tuli idea, että lähdetään vaikka pilkille yhdessä, Leibinen sanoo.

Snezana Leibinen ja Kimmo Starck haluavat lähentää kansojen välejä.

Tapahtumaa yritettiin järjestää jo vuosi sitten, mutta se jouduttiin perumaan viime hetkellä. Kilpailuun oli jo ilmoittautunut melkein 1500 osallistujaa. Tänä vuonna kisa viimein toteutui noin 350 pilkkiporukan voimin, ja sää siunasi kilpailupäivän. Viikkoa aiemmin jäät olivat vielä pehmeitä, mutta kilpailua edeltäneet kaksi pakkasyötä saivat pinnan kestämään.

Nyt satamassa vallitsee juhlahumu. Sataman Baarista kantautuu musiikki, ja lohisoppa tuoksuu. Pari ihmistä innostui jopa tanssimaan jäällä. Myös Rajapilkin toinen järjestäjä Kimmo Starck on tyytyväinen myötätuuleen:

– Paikalliset ihmiset ja yhdistykset on ottaneet Rajapilkin hyvin vastaan, ja täällä on oltu myötämielisiä. Yhteistyö toimi erityisen hyvin Virolahden kunnan ja Osmo Havuahon kanssa, ja siitä haluamme kiittää.

Jäät kovettuivat juuri ajoissa.

Ahti suosi Kotkaa

Kilpailun suurimman ahvenen sai Kotkalainen Juha Nihtilä. Kala painoi 739 g, ja Nihtilä kantoi kotiinsa myös pääpalkinnon eli 3000 €. Kalojen kaupunki Kotka kahmi myös toisen ja kolmannen sijan (Jukka Lauronen, 592 g, 2000 € sekä Joni Kärkkäinen, 577 g, 500 €).

Rajapilkki oli samalla myös ystävyysmielinen maaottelu Suomen ja Venäjän välillä. Molempien maiden viiden suurimman kalan yhteispaino ratkaisi voittajamaaksi Suomen. Voittajien tuloslista on nähtävissä täällä.

Kun satamassa varjot pitenivät ja väki väheni, osa siirtyi vielä Rajahoviin pilkkitansseille juhlimaan pienemmän porukan voimin.

Ensi vuonna isommin

Arto ja Sami kannustavat kotijoukkoja.

Rajapilkki jätti Starckin ja Leibisen hyvälle mielelle. Tulevaisuus on täynnä suunnitelmia, ja ensi vuoden Rajapilkkiä rakennetaan jo.

– Uskomme ja toivomme, että pitkällä tähtäimellä tapahtuma vaikuttaa suomalaisten ja venäläisten väleihin positiivisella tavalla, Leibinen sanoo. – Molemmat kansat ovat kalastajia elintasosta ja asemasta huolimatta. Ensi vuodeksi olemme kutsumassa mukaan kummastakin maasta tunnettuja tahoja politiikan kentältä, jotka ovat kovia kalamiehiä. Haluamme kasvattaa tästä jokavuotisen hyväntahdon tapahtuman.

Seuraavasta Rajapilkistä suunnitellaan koko päivän päivän tapahtumaa, jossa olisi tanssia, markkinoita ja myös ohjelmaa lapsille.

Työn alla on myös musiikkitapahtumia. Mahdollisesti 2017 toteutuva Rajarock haluaa Rajapilkin lailla murtaa jäätä kansojen välillä. Jo tänä kesänä saattaa syntyä pienempää musiikkiohjelmaa, ja suunnitelmat tarkentuvat ajan kanssa.

Juhani Pyrhönen

Rajapilkin järjestäjät haluavat välittää kiitokset Virolahden kunnalle ja kunnanjohtaja Osmo Havuaholle, Kaakon koukku Ry:lle ja Ahti Meriläiselle, Vesiosakaskuntien omistajille, Klamilan VPK:lle, Lions Clubille ja Kaakonkulmalle.

Miksi turhaan lähteä merta edemmäs kalaan?

Parempaa säätä ei olisi voinut toivoa.

Mikko Skippari ja Aliisa Kolari tuntevat Vintin salatut elämät.

Uusi nuorten vapaa-ajankeskus hurmaa kodikkuudellaan. Entinen neuvola- ja päiväkotirakennus on uudistettu Nuorten Taloksi, ja yläkerta on avoinna yläasteikäisten vapaa-ajanviettoon. Talosta löytyy mm. biljardi, lautapelejä, Playstation 3, TV ja tilaa rentoutua kavereiden kanssa. Hiihtolomaviikolla vapista olivat isännöimässä 4H-kerhon Aliisa Kolari ja Mikko Skippari. Kahvi tuoksui ja telkkarissa pyöri Salatut elämät.

– Normaalisti täällä käy noin kymmenkunta nuorta, mutta nyt hiihtolomalla on hiljaisempaa, Kolari sanoo. Hän ja Skippari toimivat apuvalvojina myös Miehikkälän ja Virojoen vapaa-ajankeskuksissa.

– Järjestettiin äänestys vapiksen nimestä, ja voittajaksi valittiin nimi Vintti, Skippari kertoo.

Nimi on kuvaava, muttei kerro kaikkea paikan lämpimästä tunnelmasta. Tilojen joka nurkka on täynnä värikästä tekemistä, lukemista ja pelejä. Paikalle mahtuisi varmasti enemmänkin nuoria.

Vintti on avoinna tiistaisin ja torstaisin klo 18-21, ja vastuuvalvojana toimii Marjo Piispa.

Pelejä pelataan kodikkaissa tunnelmissa.

Laukaus!

Sonic kyttää jalkapalloukkoja.

Pelejä ja lukemista löytyy joka nurkasta.

Pleikkari lojuu tyhjän panttina, koska hiihtolomalla hiihdetään.

Melkein kaikki valot palaa Vintillä.

Elina Peltoheimo, Eveliina Peltoheimo, Emilia Peltoheimo ja Oona Suni lämmittelivät paljussa avantouintien välissä.

Rajan Reippaat huolehtivat perjantain ruokatarjonnasta. Kuvassa makkaraa myyvät Arvi Ojala ja Eemeli Kurko.

Klamilan kaamos sai tuikahduksen valoa, kun talven selän katkaisi kolmipäiväinen tapahtuma Tammikuun Tulet. Lapsiystävällistä ohjelmaa järjestettiin talkoovoimin paikallisten yhdistysten ja kyläläisten kesken. Järjestäjien visioimat, lyhdyin valaistut pulkkamäet jäivät kuitenkin haaveeksi, kun juuri ennen tapahtumaa lumi suli loskaksi. Se ei silti vauhtia vesittänyt.

Projekti toteutettiin ilman rahoitusta, yhteisestä tahdosta saada Virolahden talveen enemmän tapahtumia. Talkoisiin osallistuivat Klamilan Veto, vpk:n ensivastetoiminta, Huurteiset Uimarit, partiolaisten Rajan Reippaat, seurakunta, kunta, päiväkoti, koulu, ja joukko yksityishenkilöitä. Ohjelmaa riitti koko viikonlopulle 29.-30.1.

Mäkimajalle toivottiin enemmän lunta.

Partiolaiset yöpyivät koulun pihalla puolijoukkueteltassa. Kipinävuoroissa pysyttiin, ja moni olisi mielellään jatkanut aamu-unia pidempäänkin.

Kolme päivää talvilajeja

Tapahtumia löytyi monesta pisteestä ympäri Klamilaa. Perjantain ohjelma keskittyi koululle ja kirkolle, valaistun luistinradan ja musiikin äärelle. Illan hämärtyessä Rajan Reippaat partiolaiset pystyttivät puolijoukkueteltan koulun pihalle, esittelivät toimintaansa ja viettivät yön teltassa. Kostea ja liukas keli sai ehkä osan yleisöstä pysymään kotona, mutta koulun pihalle kokoontui silti n. 70 ihmistä viettämään iltaa. Vain pari uskalsi luistella, mutta viereinen lumikenttä sentään houkutti leikkiviä lapsia.

Kahdeksalta myös jäälle saatiin vilskettä, kun partiolaiset vetivät yleisölle avoimen tossupallo-ottelun.

Samaan aikaan kirkossa, tien toisella puolella, järjestettiin seurakunnan askartelupaja kaiken ikäisille. Lämmin tunnelma, värit ja kuuma kahvi vetivät talon täydeltä väkeä.

Tapahtuman kokonaisuutta väritti myös lasten taidenäyttely, joka oli ihailtavissa koulun ikkunoissa koko viikonlopun. LED-valoin koristellut kollaasit loihtivat lumisia maisemia, ja näyttelyyn oli selvästi panostettu.

Lauantain ohjelma kärsi lumen puutteesta enemmän. Hiihtomajan tuntumaan suunniteltu Vedon rekiajelu jouduttiin perumaan, ja mäenlasku jäi pienimuotoiseksi. Vain muutama uskaltautui pulkkamäkeen. Tunnelma mäkimajalla oli kuitenkin mukava, ihmisten seurustellessa ja grillatessa makkaraa. Tarjolla oli kunnan liikuntaneuvontaa, ja lumikenkiäkin päästiin kokeilemaan. Kivenheiton päässä satamassa, Huurteiset Uimarit tarjosivat mahdollisuuden avantouintiin. Sauna kävi kuumana ja paljusta kurkki iloisia naamoja.

Nelli Lähdeaho, Ninni (2 v) ja Ulla Niku-Paavo löysivät tekemistä koko viikonlopulle.

Torilla liukasteltiin ja juotiin kaakaota. Väkimäärä vaihteli kourallisen ja kolmen kourallisen välillä.

Kaakao kelpasi torilla

Sunnuntaina pidettiin vielä talvimarkkinat Klamilan torilla. Ilma oli kirkas ja maa liukas. Väkimäärä vaihteli kourallisen ja kolmen kourallisen välillä, myyjiä oli kahdeksan, lohi savusi ja madetta nyljettiin.

Talkoolainen Leena Ballester keräsi varoja ensivastetoiminnan hyväksi pitämällä kahvikojua.

-Hittituote oli se kaakao, sitä meni eniten. Väkimäärään nähden ihan kivasti, tosin olisi väkeä saanut olla enemmänkin, Ballester sanoo. -Tammikuun tulet sai hyvän vastaanoton, vaikka sää oli mitä oli, ja osa ohjelmasta piti perua. Tapahtumasta jäi hyvä mieli, ja on ihan mahdollista, että ensi vuonna yritetään uudestaan.

Helsinkiläinen Nelli Lähdeaho oli vierailulla anoppilassa Klamilassa, ja Tammikuun Tulet sattuivat juuri sopivaan aikaan. Hän osallistui lastensa (Ninni 2 v, Niilo 4 kk) kanssa tapahtumiin kaikkina kolmena päivänä.

-Ninni tykkäsi eniten askartelupajasta. Hän puhui siitä koko viikonlopun ja soitti isillekin, että on askarrellut hänelle nappikortin, Lähdeaho sanoo.

Ninnin tutkiessa Kylätuvan värikkäitä esineitä, Lähdeaho ja tuleva anoppi Ulla Niku-Paavo kertovat perheensä viikonlopusta. Poniajelun peruuntuminen oli lasten kannalta pettymys, mutta tekeminen ei loppunut kesken.

-Kaksivuotias kaipaa tekemistä koko ajan. Täällä on onneksi saanut jatkuvasti mennä tapahtumasta toiseen. Kaiken jälkeen Ninnille on uni hyvin tullut iltaisin.

-Kiva, että tämmöisiä järjestetään talvisinkin. Kylä pysyy elävänä, Niku-Paavo sanoo.

(Teksti ja kuvat: Juhani Pyrhönen)

Seurakunnan askartelupaja sai paljon osallistujia.

Teltta nousi jouhevasti työnjohtajan valvonnassa.

Tukijoukot kannustamassa partiolaisia.

Kymärin toimittaja tähtäilee torilla.

Märkä maa ei menoa hidasta.

Peltolan Seppo nylki mateen.

Lammasmakkaraa ja rukkasia.

Vilu karkotettiin kaakaolla.

Makkara paistui myös mäkimajalla.

Ensivasteyksikön herkkuja.

Lasten taidenäyttelyä koululla.